Vanha Rauma

unesco logo1

Rauman kaupungin vanha kaupunginosa on suomalaisessa mittakaavassa arvokkaimpien kulttuuriperintökohteiden joukossa. Keskusta-alue on laajentunut Vanhan Rauman länsipuolelle, mutta kaupunkikulttuurin keskikohtana säilynyt kauppatori pitää vanhan kaupunginosan kadut vilkkaina edelleenkin.

Maailmanperintökohteeksi vuonna 1991

UNESCO valitsi Vanhan Rauman maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Valintaperusteet ovatkin vailla vertaa, sillä Vanha Rauma on ainutlaatuinen puutaloalue, jossa sijaitsee noin kuusisataa rakennusta. Alue on kooltaan lähes 30 hehtaaria ja sen kujat, kadut ja polut ovat täynnä historiaa. Vanhimmat rakennukset ovat 1400-luvulta ja sen katsotaan olevan Pohjoismaiden laajin keskiajalta periytyvä puukaupunkialue.

Vanhan Rauman keskuksena pidetään kauppatoria, jonka laidalla myös Café Sali sekä Sali Lounge sijaitsevat. Tori on raumalaisten keskeinen toripaikka, jossa kokoonnutaan erilaisiin kulttuuritapahtumiin sekä myös tavanomaisille toriostoksille. Torin eteläisellä sivulla kulkee Kauppakatu ja pohjoisella Kuninkaankatu. Nämä kaksi katua ovat Vanhan Rauman pääkadut, joiden varrella sijaitsee suurin osa alueen erikoistavarakaupoista. Alue on tunnettu juuri näiden katujen varrella sijaitsevista erikoisliikkeistä, joista voit tutustua tarjontaan muun muassa käsityöpajoissa, sisustusliikkeissä sekä taidegallerioissa. Tunnetuin raumalainen katu voisi kuitenkin olla Suomen kapeimmaksi kaduksi nimetty Kitukränn.

Paluu keskiaikaan

vanha2Vanhimmat asuinrakennukset ovat 1700-luvulta ja vanhimpana rakennuksena pidetään harmaakivistä Pyhän Ristin kirkkoa, joka on valmistunut 1400-luvun loppupuolella. Kirkon rakensivat Fransiskaaniveljet luostarikirkoksi ja se on yksi Vanhan Rauman tärkeimmistä nähdävyyksistä yhdessä C.Fr. Schröderin suunnitteleman Vanhan raatihuoneen kanssa. Vuonna 1776 valmistunut raatihuone sijaitsee Café Salista katsottuna torin vastakkaisella laidalla. Raatihuoneen yläkerrassa oli alunperin raatisali, toimisto sekä arkistotiloja, ja alakerrassa poliisin ylläpitämä putka sekä joitain myymälätiloja. Vanhan Rauman raatihuone on säilynyt alkuperäisenä jo lähes 250 vuotta ja nykypäivänä se toimii museona. jossa on esillä kaupungin historiaan, merenkulkuun ja pitsinnypläykseen liittyvää esineistöä sekä kirjallisuutta. Se on rakennushistoriallisesti erittäin arvokas rakennus Suomessa, sillä sen lisäksi on olemassa ainoastaan yksi 1700-luvulta alkuperäisenä säilynyt raatihuone - 1764 valmistunut Porvoon Vanha raatihuone.

vanha3

Kulttuurihistoriallisesti tärkeistä rakennuksista voisi mainita myös merimiehen koti Kirstin, laivanvarustajasukujen talo Marelan sekä Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot. Kirstin talo muutettiin museoksi 1970-luvulla ja siellä voi tutustua pitsinnypläämiseen ja raumalaiseen entisajan asumiseen. Marelan talossa voit tutustua asumiseen ja sisustukseen. Museona Marela on ollut 1980-luvun alusta lähtien. Savenvalajan verstas on myös mielenkiintoinen nähtävyys edellisiin verrattuna, vaikka se ei varsinaisesti Vanhaan Raumaan kuulukaan, sillä savenvalajien verstaat sijoitettiin paloturvallisuussyistä kaupunkialueen ulkopuolelle. Luokkajako oli selvä: porvarit ja laivanvarustajat asuivat kaupungin keskustassa lähellä toria ja pienituloiset kaupungin laidoilla.

Nykypäivän kaupunkikaavoittaminen poikkeaa huomattavasti Vanhan Rauman kehittymisen alku- ja keskivaiheista, sillä silloin rakennetut kapeat kadut ja kujat eivät nykypäivän vaatimuksiin enää riittäisi, eikä tonttien epäsäännölliset muodot ja tiivis rakentaminen verrattuna nykypäivän arkkitehtuuriin täyttäisi turvallisuus- tai rakennusteknisiä vaatimuksia. Talojen nimet on Vanhassa Raumassa merkitty soikeilla kylteillä, ja tämä tapa on yksi kulttuuriperinnön erikoisimmista yksityiskohdista.

Nykypäivän historiaa

unesco logo2Vanhassa Raumassa vaalitaan historian kuljetttamia perinteitä hyvin tarkasti. Yksityisten asukkaiden lisäksi kiinteistöistä ja ainutlaatuisesta kulttuurimiljööstä pitää huolta yli 150 alueella toimivaa yritystä. Rauman kaupunki taas osaltaan huolehtii alueesta sen vaatimalla tavalla kunnallisteknisestä ja kulttuurillisesta näkökulmasta. Rauman kaupungin ylläpitämä korjausrakentamiskeskus Tammela on yksi keskeisimmistä alueen ylläpitoon keskittyvistä toimipisteistä. Tammelan toiminnan tarkoitus on edistää alueen rakennustaiteellisuutta.

Vanhan Rauman ainutlaatuinen tunnelma on kehittynyt vuosisatojen kuluessa ja nyt se saa ansaitsemaansa arvostusta myös kansainvälisessä muodossa, josta Yhdistuneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO, jonka tehtävänä on edistää kansojen välistä yhteistyötä. Tämä on tuonut lisäarvoa alueen kehitykselle ja Rauman kaupungin matkailuneuvonnan sekä lukuisten alueen kehitykseen liittyvien toimijoiden yhteistyöllä alue on vuodesta toiseen hyvin suosittu matkailukohde. Vanhan Rauman kaupunkikulttuuri on avoin, iloinen ja kansainvälinen, mutta on myös säilyttänyt intiimin muotonsa, sillä alueella asuu vain muutamia satoja ihmisiä.

Vanhassa Raumassa elämä jatkuu aivan kuten se on jatkunut jo vuosisatojen ajan. Siellä asutaan, rakennetaan, korjataan, kokoonnutaan, käydään kauppaa ja tehdään niitä arjen askareita, joita sen asukkaat, kauppiaat ja vierailijat ovat tehneet useiden sukupolvien ajan. Alue kuitenkin kehittyy jatkuvasti, mutta toivottavasti ikuisuuteen asti yhtä arvokkaasti kuin tänäänkin.

Puurakentaminen - paloturvallisuuden vitsaus

vanha1

Vanha kaupunki on palanut osittain tai kokonaan useita kertoja. Tiivis rakentaminen ja helposti palavat rakennusmateriaalit yhdessä varomattoman tulenkäsittelyn sekä myöhempi sähköistäminen ovat edesauttaneet kansalaisten turvattomuuden tunnetta ahtaissa kaupunkikortteleissa. Viimeisistä laajimmista tulipaloista on jo aikaa, mutta 1500-luvulla kaupunki paloi ainakin kolme kertaa. Silloin oli hätä suurimmillaan, mutta kaupunkilaisuus osoitti toimivuutensa ja kaupunki rakennettiin aina entistä ehommaksi.

Kaupunki oli jo kasvanut kohtuullisen kokoiseksi 1600-luvulla, jolloin kaupunki laajeni entisestään ja yhtenä merkkipaaluna kaupungin historiassa on tulliaidan rakentaminen kaupungin ympärille 1620-luvulla. Nykyinen Rauman kaupunki on kasvanut sen ulkopuolelle. Aidan sisällä oli entistä tiiviimpää ja vuonna 1682 kaupunki paloikin voimakkaasti ja kokonaan. Tämä palo oli historian pahin, eikä sen jälkeen ole onneksi tapahtunut mainittavia kaupunkikuvaa muuttaneita tulipaloja. Palot ovat antaneet kaupungille myös mahdollisuuksia, sillä jälleenrakentaminen oli aina kehitystä ja voitiin korjata kaupunkia kehittyvän yhteiskunnan mukaiseksi.

Jokainen alueella liikkuva ihminen kantaa vastuuta alueen säilymisestä ja viihtyvyydestä. Kaikkien meidän tulisi osaltamme pitää huoli siitä, että vuoden 1682 suurpalo jäisi historiaan viimeisenä kaupunkikuvaa muokanneena tulipalona.

Lähteet: Rauman kaupunki, opetusministeriö ja Wikipedia